Sote-uudistuksen tavoitteena on ”kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillitä kustannuksia”. Tätä varten on hahmoteltu monimutkainen hallintohimmeli, johon tavallisen kansalaisen sopivuus on yhä suurempi arvoitus. Valinnanvapaus kuulostaa hyvältä, mutta hienolta kuulostaisi sekin, että ylipäänsä olisi mahdollisuus saada palveluja niitä tarvitessaan.
Maslow’n tarvehierarkiaa on käytetty pohjana monilla aloilla, todennäköisesti teorian ymmärrettävyyden ja samastuttavuuden ansiosta. Maslow oli sitä mieltä, että psykologisissa tarpeissa on tasoja, joiden kautta ihminen saavuttaa oman kehityksensä huipun. Huipulle päästään kuitenkin taso kerrallaan alimmista perustarpeista aloittaen. Mitään tasoa ei voi ohittaa. Teoria sopii sovellettavaksi myös sote-palveluihin.
Sote-palvelujen tarvehierarkia
Perustarve on olemassa olevat sote-palvelut, joita kansalaisella on mahdollisuus käyttää. Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä edistettävä väestön terveyttä. Verovaroin kustannetut palvelut turvaavat laadukkaat palvelut koko Suomessa. Yksityiset palveluntuottajat pyrkivät toiminnallaan mahdollisimman suureen voittoon, tappiollinen toiminta lopetetaan. Haja-asutusalueella ei ole luvassa suuria voittoja, tuskinpa siis yksityisen palveluntuottajan ylläpitämää toimintaakaan edellä mainitun voitto-oletuksen perusteella. Takahikiäläisen valinnanvapaus saattaa siirtyä muutamien satojen kilometrien päähän.
Turvallisuuden tarve täyttyy luotettavilla ja asiantuntevilla palveluilla. Palvelunantajan ammattitaidon täytyy olla kohdallaan. Julkisten palvelujen antajien pätevyysvaatimusten täyttymisen seuraaminen on huomattavasti helpompaa kuin yksityisten palveluntuottajien alati muuttuvaa kirjoa. Kun takahikiäläinen astelee julkisen palveluntuottajan ovesta sisään, hän tietää saavansa laadukasta ja osaavaa apua ongelmaansa. Tuntemattoman yrittäjän palvelun laatu vieraalla paikkakunnalla, josta ei kantaudu edes kuulopuheita, on sattumankauppaa.
Palvelujen sijainti parantaa yhteenkuuluvuutta. Kansalainen saa tarvitsemansa luotettavat palvelut omalta lähialueeltaan. Takahikiältä ei tarvitse matkustaa Helsinkiin asti tuntemattomien käsiin. Matkailu toki avartaa, mutta näitä avartavia kokemuksia jokainen hankkii mieluummin terveenä. Joskus hoitoon pääsyn nopeudella on merkittävä vaikutus toipumiseen eli palvelun sijainnilla on suuri merkitys avuntarvitsijan tulevaisuuden kannalta. Tavallisesti toipuminen tutussa ympäristössä tuttujen ihmisten keskellä tarjoaa paremmat edellytykset kuin täysin uudessa ympäristössä vieraiden ihmisten parissa.
Kansalainen, jolla on mahdollisuus valita useista palveluntarjoajista itseään eniten miellyttävä, valitsee tietysti mielellään. Ehkäpä tällainen mahdollisuus on jo etuhikiällä. Maslow’n tarvehierarkiaa noudattaen valinnanvapaus edellyttää kuitenkin, että palveluntuottajia on olemassa! Joskus erinomaisen kohtelun, hienojen puitteiden tai palvelunsaannin nopeuden vuoksi kansalainen kokee järkeväksi matkustaa hieman lähialuetta kauemmaksi. Tämä suotakoon, mutta kansalaisen omalla kustannuksella. Turvataan julkiset peruspalvelut kaikille.
Mikäli valittavana on useampia edellä mainitun kaltaisia palveluntuottajia, ulkoisilla tekijöillä saattaa olla vaikutusta. Mukavampaahan on odotella ja saada palvelua tiloissa, jotka miellyttävät kaikkia aisteja. Tavallinen kansalainen on kuitenkin tyytyväinen, kun saa ongelmaansa luotettavaa apua oikeaan aikaan ja kohtuullisella hinnalla.
Sote-hierarkian huipulla on osaamisen laatua, sopivaa sijaintia ja arvostavaa kohtelua kauniissa ympäristössä. Tällä tasolla kansalainen ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa pohtia omaa osuuttaan tilanteessaan, pitäisikö elintapoja tai muuta käyttäytymistä muuttaa, jotta elämänlaatu nousisi. Pitkäjänteiseen ennaltaehkäisevään toimintaan panostaessaan yhteiskunta säästää ja yksittäisten ihmisten kärsimys vähenee, mahdolliset elintapojen muutokset syntyvät kansalaisen oman ajattelun pohjalta. Vaikuttamistyö vaatii kuitenkin aikaa. Kansalaisen elämänlaatu paranee ja yhteiskunta säästää vain pitkäjänteisellä ja yhtenäisellä toiminnalla. Kun ennaltaehkäisy, perus- ja erikoispalvelut sekä jälkihoito ovat saman toimijan kustantamia, järkevät panostukset syntyvät kuin itsestään. Monet yksittäiset toimijat synnyttävät päällekkäisyyksiä, mikä lisää kustannuksia. Pirstaleisuus vaikeuttaa yhdenmukaista toimintaa monin tavoin.
Monimutkainen hallintohimmeli ei paranna yhdenvertaisuutta, eikä tuo säästöjä. Jokainen hallinnon taso lisää kustannuksia ja hankaloittaa tiedonkulkua. Kustannusten lisääntyessä palveluja karsitaan entisestään, mikä ei ole toivottavaa. Tavallinen kansalainen kiittää jo siitä, että palveluja ylipäänsä on saatavilla.
