Tulipa mieleeni tarina kirjoitustulkkiurani alkutaipaleelta. Koulutuksessa oli perehdytty kuulemiseen ja kuulovammaisuuteen sekä puhuttu kuuroista. Niin ikään oli kerrottu, mikä on kuuroutuneen ja kuuron ero eli kuuroutunut on menettänyt kuulonsa puheen oppimisen jälkeen, kuurous puolestaan on ollut olemassa jo syntymästä lähtien. Meille kerrottiin myös, että kuuron äidinkieli on viittomakieli ja kuuroutuneen äidinkieli on joku puhuttu kieli.
Vastavalmistuneen kirjoitustulkin ymmärryksessä kaikki palaset eivät kuitenkaan olleet täysin loksahtaneet paikoilleen, totesin. Tästä osoituksena tulkkaustilaisuus, jonka piti kuuro pappi. Asiakkaani, tuore tulkinkäyttäjä, riemuitsi etukäteen, että ”nyt ei mene Jumalan sana ohi korvien”. Niin oli käynyt aiemmin.
Olimme paikalla hyvissä ajoin valitsemassa sopivaa istumapaikkaa. Pappikin saapui viimeistelemään käytännön järjestelyjä. Pappi ei kuitenkaan puhunut, vaan viittoi ja ”äännähteli”. Jonkin aikaa luulin tämän johtuvan siitä, että hän ei halunnut meluta arvokkaassa paikassa. Vihdoin ymmärsin, että pappi oli kuuro, syntymästään asti ollut, eikä hän puhunut! Hän oli ensimmäinen kuuro, jonka tapasin. Aikaisemmat viittovat henkilöt olivat olleet kuulevia tai kuuroutuneita, jotka puhuivat viittoessaan.
Oivallukseni ei auttanut tilanteen haltuun ottamista, totesimme asiakkaani kanssa, että Jumalan sana taitaa mennä ohi korvien tälläkin kertaa, sillä minä en viittomakieltä ymmärtänyt. Ja vaikka olisinkin ymmärtänyt, viittomien seuraaminen, kääntäminen ja kirjoittaminen eivät olisi onnistuneet samanaikaisesti.
Yhteistyö ja ystävälliset ihmiset ovat upeita asioita: paikalla ollut viittomakielen tulkki tarjoutui istumaan vieressäni ja sanomaan papin viittomat ääneen. Kirjoitin siis papin puheen tämän ystävällisen viittomakielen tulkin välityksellä asiakkaani luettavaksi, ja asiakkaani oli hyvin tyytyväinen tähän ikimuistoiseen kokemukseen. Turhaan ei kuuroutuneiden keskuudessa elä lause ”ilman kirjoitustulkkia moni tilaisuus olisi tylsempi”!
Nyt, usean vuosikymmenen kokemuksella, osaan ehkä välttää edellä mainitun kaltaiset ongelmatilanteet, mutta toki kuulemisen kannalta hyväkuuloisellekin hankalia tiloja on olemassa.
Lisäksi nyt, kun olen ottamassa käyttöön etätulkkausta, laitteiden sijoittelu ja säädöt vaativat harjoittelua, jotta kuuleminen olisi mahdollisimman esteetöntä.
