Olipa kerran Vieno, joka tunsi olonsa sen verran epämukavaksi, että päätti turvautua terveydenhuollon palveluihin. Niinpä hän näppäili tutun terveyskeskuksen numeron ja pian iloinen ääni vastasikin puhelimeen. Vieno selitti asiansa ja pian hän olikin jo ilmoittautumisluukulla.
Ilmoittautumisautomaattikin olisi ollut, mutta Vieno kääntyi ystävällisen näköisen henkilökunnan edustajan puoleen. Hyvä niin, sillä lähiomaisen puhelinnumero oli vaihtunut, ja olipa Kanta-arkiston infotkin saamatta. Vieno kertoi muuttuneet tiedot, otti infon vastaan ja allekirjoitti tarvittavat suostumuslomakkeet tiedonkulun varmistamiseksi. Vieno oli aivan haltioitunut Kanta-arkiston suomista mahdollisuuksista; käyntitekstit ja reseptit näkyvissä itselle ja tarvittaessa muillekin hoitoa antaville tahoille, jos joskus olisi sellainen tilanne, ettei itse olisi täysin tolkuissaan vastaamaan kysymyksiin.
Aikanaan Vieno lukikin oman tekstinsä, joka oli virheettömällä kielellä kirjoitettu – tällä asialla oli Vienolle suuri merkitys, olihan hän vannoutunut kielenhuoltaja. Muutoinkin häntä miellytti ajatus, että voi milloin vain tarkistaa itseään koskevat asiat, jos jokin asia alkoi askarruttaa.
Kaikki ajanvaraukset Kanta-arkistosta eivät tulleet esiin, mutta terveyskeskuksen ystävällisestä asiakaspalvelusta Vieno tiesi saavansa vastauksen. Niin nytkin, Vienon odotettiin saapuvan kontrolliin tulevalla viikolla.
Yhtäkkiä Vieno muisti, että hän tarvitsee lääkärinlausunnon. Tästä hän unohti mainita äskeisessä puhelussaan. Tuttu numero, tuttu ääni ja pian oli lausuntotoive kirjattu ylös. Huojentuneena Vieno käpertyi hetkeksi laiskanlinnaansa tietäen olevansa hyvissä käsissä.
Seuraavalla kerralla ilmoittautumisautomaattiakin voisi ehkä kokeilla, Vieno tuumii. Jos koneen kanssa tulee hankaluuksia, onhan paikalla tuo ystävällinen henkilö, joka auttaa tarvittaessa.
